Yhdessä bodaavat pariskunnat esittäytyvät!

Koska huomattiin tuossa jokunen aika sitten, että ei olla sittenkään Suomen ainoa yhdessä bodaava pariskunta, niin päätettiin sitten pyytää näitä toisiakin bodypareja esittäytymään ihan meidän blogiin saakka pienimuotoisen haastattelun muodossa. Kysymyksiä oli viisi kappaletta ja jokainen pariskunta vastasikin niihin melko laajasti. 

1. Ketä olette?
2. Lajit ja tavoitteet?
3. Kuinka paljon treenaate yhdessä?
4. Kertokaa yhteistreeneistänne?
5. Helpottaako yhteinen lajivalinta yhteiseloa? Jos, niin miten?


Jessica Silfvernagel ja Juuso Jokinen



1. Jessica Silfvernagel ja Juuso Jokinen Vaasasta. Etenkin Juuso on kovaa vauhtia vaasalaistuva ja puhuu jo lähes sujuvaa ruotsinkieltä.

2. Jessica: Body Fitness -163cm. Juuso: Kehonrakennus -90kg.
Tavoitteena molemmilla on kehittää fysiikkaa mahdollisimman pitkälle ja (mahdollisesti =Juuso) vielä joskus näyttää parempi kokonaisuus lavalla. Tarkkoja kisatavoitteita ei ole lyöty lukkoon, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa Jessica säntää lavalle taas turhan äkkiä. 

3. Treenaamme yhdessä 5 kertaa viikossa Jessican treenijaon mukaan. Juuso treenaa mahdollisuuksien mukaan useammin.


4. Jessica määrää ja Juuso sätkii perässä. Ei vaan, yhteistreenit perustuvat suoritustekniikoiden tarkkailuun ja ohjeistamiseen sekä tarvittaessa korjaamiseen. Toki puskemme toisiamme mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta kummallakaan ei ole varsinaisesti sen suhteen ongelmaa. Emme siis juurikaan harrasta tsemppihuutoja tai ylimääräistä showta treenin aikana. Kaikki salille kuulumaton jää kotiin, ainakin useimmiten (Jessican saliselfietkin on jääneet vähemmälle, kun Juusoa hävettää moinen käytös). Treenit ovat kestoltaan noin tunnin mittasia ja tahti on sen mukainen. Liikkeet ja sarjat päätetään ennen salille menoa, eikä niistä juurikaan poiketa. Jokaiselle lihasryhmälle on myös selkeät progressioliikkeet, joissa otamme kovemmin. Meillä on kaikin puolin yhtenevä käsitys siitä mitä haemme jokaiselta treeniltä ja treenikaverin merkitys on suuri. 


5. Helpottaa ehdottomasti. Nautimme samanlaisista asioista ja elämme samassa rytmissä. Eipä sitä oikeen voi selittää, mutta näin tuntuu oikealta ja hyvältä.

Jessica: silfvernagel.fitfashion.fi ja instagram @jsilfvernagel
Juuso: @juujokin

Henriikka Klemetti & Tero Kivinen


1. Ketä olette?
Henriikka ”Miss Henry” Klemetti: Bikini Fitnessin Suomen mestari, parturi-kampaaja, mini-bodari, kainuulais lähtöinen tamperelainen ja Suomen parhaan PT:n ja maailman ihanimman miehen avovaimo.

Tero ”DEX” Kivinen: Alle 90 kg kehonrakennuksen SM 2, personal-trainer, kehonrakentaja, voimanostaja, isä, Hervantalais lähtöinen Tampereen keskustalainen ja maailman kauneimman ja ihanimman naisen avomies.

2. Lajit ja tavoitteet?

H: Bikini fitness. Tavoitteena olla taas parempi seuraavalla kisakaudellani tulevana syksynä. Kisakausi starttaa Arnold Classic Europessa Madridissa syyskuussa. Tottakai tavoitteena on aina voitto, mutta jos onnistun olemaan taas parempi kuin koskaan aikaisemmin on sekin jo voitto itsessään. Yksi treeni ja yksi kisa kerrallaan tehden kaikkensa, sijoitus tulee olemaan paras mahdollinen ja muuhun ei itse voi vaikuttaa. Katsotaan mihin tämä kisakausi minut vie.

T: Voimanosto (veto ja penkki raakanostoina) ja kehonrakennus. Tällä hetkellä harjoittelu on voimanosto painotteista ja tähtäimessä on parit voimanostokisat tämän vuoden aikana. Tavoitteena on nyt ensinnäkin päästä sinne kisoihin (matkan varrella on ollut vähän vastoinkäymisiä) ja lisäksi rikkoa omat henkilökohtaiset kisaennätykset (veto 300 kg, penkki 190kg).

3. Kuinka paljon treenaate yhdessä?

H: Me treenataan yhdessä samaan aikaan joka kerta, mutta kumpikin keskittyy kyllä täysin omaan treeniinsä. Välillä muiskautetaan voimapusut ja homma jatkuu. Tero treenaa tällä hetkellä voimanosto tyylisesti ja minä kehonrakennus tyylisesti, joten treenimme ja treeniohjelmamme ovat tällä hetkellä hyvin eri tyyliset ja senkin vuoksi yhdessä treenaminen olisi sekavaa. Apua pyydetään toisiltamme, jos sitä tarvitaan. Tai minä pyydän… Terolle apua on enemmän noista vähän raamikkaammista kehonrakentajista kuin minusta. Ja vaikka meillä olisi täysin sama tapa treenata, tekisimme silti varmasti kumpikin sen tunnin verran täysin omaa juttuamme omassa moodissa. Näin saamme kumpikin kaiken irti omista treeneistämme. Me ei koskaan treenata yhdessä, mutta Tero saattaa treenauttaa minua. Ja treenauttikin aikoinaan, paljonkin. Tällä hetkellä oma treeniohjelmanikin vaatii minulta niin paljon, etten tarvitse tuota yhtä ”motivoijaa” työntämään minua salilla eteenpäin.

T: Me ei treenata yhdessä. Me tehdään muita asioita yhdessä.

4. Kertokaa yhteistreeneistänne?

H: Voin kertoa Teron minulle vetämistä treeneistä ja kuvainnollistaekseni näitä treenejä, kerron siitä ensimmäisestä. Elokuu 2011. Ensimmäinen treeni PT Teron kanssa ja minä valitsin jalat. Hieno valinta, upea! Alkulämmittelyjen aikana mietin jo, etten ole koskaan treenannut näin kovaa. Sitten katsoin kelloa. 5 minuuttia takana, 55 edellä. Jokainen minuutti oli kamala. En tiennyt, että salilla treenaaminen voisi tuntua niin pahalta ja kipeältä! Kesken treenin pyysin Terolta, että voinko käydä täyttämässä vesipullon. Teron silmämunat pyörivät sen päässä aika rankasti samalla kun sain hyväksynnän vessa käynnilleni. Otin vettä, mutta istuin sen jälkeen vielä varmasti viisi minuuttia wolffin pukkarissa ja mietin miten selviän treenin loppuun. En ilkeisi lähteä poiskaan. Keksinkö nyt jonkun hienon tekosyyn, että on paha olo tai jotain muuta ovelaa vai näytänkö nyt itselleni ja tuolle mulkerolle tuolla alakerrassa, että minähän pystyn tähän! Treeni vietiin loppuun ja sen jälkeen omaksi ja varmasti Teronkin ihmetykseksi tulin treenaamaan vielä monen monen monen monta kertaa uudestaan.

T: Henriikan ”veden haku”-reissulla sanoin Filatoffin Antille, että: ”Tosta luuserista ei tuu koskaan mitään.” Tuli siitä jotain. Mun avovaimo.

5. Helpottaako yhteinen lajivalinta yhteiseloa? Jos, niin miten?

H,T: Onhan se hienoa jakaa jotain itselle näin tärkeää jonkun toisen kanssa, joka ymmärtää sanomattakin sen tärkeyden. On helpottavaa, kun toinen tietää miltä tuntuu olla treenin jälkeen innostunut jostain onnistumisestaan tai apeana, jos treeni ei syystä tai toisesta ollutkaan sinä kertana erinomainen tai edes hyvä. On helpottavaa, kun toinen tietää miltä tuntuu olla väsynyt tai kivuissaan tai aivan tööt. Varsinkin dieetillä toisen dieetanneen tuki voi olla äärimmäisen tärkeä asia. Ihan vaan, että tietää mitä tältä ihmisrauniolta voi enää vaatia. Arkisina helpottavina asioina on yhteisten treeniaikojen lisäksi samanlainen tapa syödä. Ruokavaliot liippaavat toisiaan todella läheltä. Ovathan ne kummallakin Bullin käsialaa. Kisaavan ja tavoitteellisesti treenaavaan ainoa vaihtoehto EI OLE parisuhde oman klooninsa kanssa, mutta meille se on kyllä antanut todella paljon! Sielujen sympatiaa…

Blogit: www.fitblog.fi/henriikkaklemetti ja www.fitblog.fi/terokivinen
Insatgrammit: @henriikkaklemetti ja @terokivinen




Piia Pajunen & Johannes Leivo


1. Ketä olette?
Olemme Piia Pajunen ja Johannes Leivo, ja olemme lajiemme hallitsevia Suomenmestareita. Olemme molemmat kotoisin Jyväskylästä, mutta olemme asettuneet Tampereelle reilu viisi vuotta sitten. 

2. Lajit ja tavoitteet?
Piian lajina on (vapaaohjelma)fitness, ja seuraavana tavoiteena on tehdä onnistunut ammattilaisdebyytti ensi syksynä Nordic Pro-kilpailuissa. Johannes puolestaan kilpailee mens physiquessa ja tavoittelee mitalisijoja lajin kansainvälisissä kilpailuissa.

3. Kuinka paljon treenaate yhdessä?
Emme treenaa oikeastaan koskaan yhdessä, sillä treenityylimme ovat keskenään hyvin erilaiset. Salilla käymme kuitenkin usein samanaikaisesti, ja silloin Johannes saattaa avustaa minua erikoistekniikkojen kanssa ja treenin päätteeksi lajikohtaisen kehonpainolla tehtävän voimaharjoittelun parissa.

4. Kertokaa yhteistreeneistänne?


5. Helpottaako yhteinen lajivalinta yhteiseloa? Jos, niin miten?
Olemme molemmat kilpaurheilleet koko parisuhteemme ajan (ja sitä ennen), joten meille tavoitteellinen harjoittelu on lähes itsestään selvänä osana parisuhdetta, emmekä koe kilpaurheilun asettamia vaatimuksia uhrauksina parisuhteelle. Molempien kilpaurheilutaustan vuoksi osaamme arvostaa ja ymmärtää paremmin toistemme ajatusmaailmaa, mitä myöhemmin omien reittiemme kautta yhteiseksi lähes vahingossa muodostunut lajivalinta on syventänyt entisestään. Kilpailemme myös saman melko tiiviiksi muodostuneen valmennustiimin alla, minkä edesauttamana aikataulumme, kilpailutoimintamme 

sekä ystäväpiirimme ovat kuin huomaamatta nivoutuneet urheilun suhteen sujuvasti yhteen.


Blogit: http://piude.gym-space.fi/
Instagram: @piiapajunen @johannesleivo



Emmi Lehtomaa ja Tofe Said

1. Emmi ja Tofe, urheiluhullu pariskunta jotka kirjoittavat lifestyle blogia.

2. Molemmilla tavoitteena Fitness Classic 2016. Emmillä body fitness ja Tofella men’s physique. 

3. Salilla käymme oikeastaan aina yhdessä ja treenaamme samaan aikaan. Treenit meillä kuitenkin eroavat toisistaan, koska molemmilla on omat treeniohjelmat. Autamme toisiamme aina tarpeen mukaan ja tsemppaamme treenin läpi. Välillä saatamme lähteä toisen mukaan salille omana lepopäivänä auttamaan toista treenissä.

4. Yhteisissä treeneissä parasta on se, että voi tehdä sarjat kunnolla loppuun asti, kun on toinen varmistamassa ja auttamassa. Treenistä saa toisen kanssa paljon enemmän irti. Aiemmin olemme tehneet ihan samoja treenejä, niin että toinen aina on suunnitellut treenin ja sen mukaan on edetty. 

5. Se, että molemmat urheilee tavoitteellisesti on kummankin mielestä todella tärkeää. Laji ei välttämättä tarvitse olla sama, kunhan on saman henkinen ihminen kenen kanssa arjen jakaa. Toki yhteinen bodylajien harrastus helpottaa esim. ruuan valmistuksessa ja ”fitnessarkea” on mukavampi elää, kun asuinkumppani ymmärtää täysin toista.

blogi: http://fitcouple.fitfashion.fi 
IG: @fitcouple_fin ja meidän omat @tofesaid ja @emmilehtomaa

Maria Virkkunen & Tuukka Heikkinen


 1. Ketä olette? 
Maria Virkkunen ja Tuukka Heikkinen

2. Lajit ja tavoitteet? 
Keväällä: Marialla Body fitness +168cm tavoitteena mitalisija. Tuukalla Classic bodybuilding -180cm tavoitteena EM-kilpailupaikka.

3. Kuinka paljon treenaatte yhdessä? 
Siviilitöiden vaihtelevuuden takia päästään treenaamaan yhdessä vain 1-2 kertaa viikossa. Myös pienen lapsen hoito asettaa omat rajoituksensa yhteistreeneihin, silloin tällöin on otettu poika mukaan salille. Alkaa onnistumaan onneksi jo noinkin.

4. Kertokaa yhteistreeneistänne? 
Kummatkin vetää oman treeninsä. Emme siis harjoittele samalla ohjelmistolla. Toinen seuraa joitain liikkeitä tarkemmin, jos siihen on tarvetta. Viime viikolla tehtiin sama kuntopiiri yhdessä ja se olikin erikoista toimintaa, kun ei ole vastaavaa tullut tehtyä. Marialla on kauhea kilpailuvietti, joten kisailuksihan se hänellä meni tuo kuntopiirin vetäminenkin Ylipäätään se, että ollaan yhdessä salilla riittää siihen, että tulee hyvä fiilis treenata.

5. Helpottaako yhteinen lajivalinta yhteiseloa? Jos, niin miten? 
Kyllähän se helpottaa aivan mielettömän paljon. Kumpikin ymmärtää, mitä toinen puuhaa ja minkä vuoksi. Elintavoissa on yhteinen sävel ruokavalion ja myös lapsen kasvatuksen osalta. Jos toisella on tiukka vaihe esimerkiksi dieetissä meneillään, niin toinen pyrkii tsemppaamaan niiden yli. On myös hyvä, että fyysinen kunto on molemmilla hyvällä tasolla. Silloin voi tehdä monia juttuja ilman pelkoa siitä, että toinen hyytyy.

Maria:
Kotisivu: http://kuntohelp.blogspot.fi/
FB-sivu: https://www.facebook.com/fitnessmariavirkkunen

Tuukka:
Kotisivu: www.tuukkaheikkinen.fi/
FB-fanisivu: 
https://www.facebook.com/CBBtuukkaheikkinen

Kiitos vielä kaikille pariskunnille huikeista vastauksista! Ensi kerralla sitten taas vähäsen perinteikkäämpiä postauksia luvassa. 🙂