Kun kaikki muutkin niin pitäähän minunkin. 🙂 Vaikka pääasiassahan sitä on tullut luettua kisaajien raportteja, niin ajattelin nyt kirjoitella omiakin kuulumisia että mitäs minä puuhasin kun muut kisasivat.
Eli sairastin tosiaan kaksi viikoa ennen NFE:tä virusperäisen aivokalvontulehduksen, jonka vuoksi olin melkein molemmat viikot sängyn pohjalla toipilaana. Onnekseni olo lähti kuitenkin NFE:tä edeltävällä viikolla helpottamaan ja perjantaina, kun lähdimme ajelemaan Lahteen olin jo melkein täydessä iskussa. Lahdessa kirjauduimme Seurahuoneelle hotelliin, jonne Joonas jäi huilimaan ja minä lähdin rakentamaan Expoille pistettämme muun Better Bodiesin porukan kanssa. Oli hurjan mukavaa nähdä tiimikavereita ja Swedish Fitneksen työntekijöitä pitkästä aikaa ja päästä vaihtamaan kuulumisia!
Toistaiseksi vielä autio piste. 🙂
Saimme pisteemme valmiiksi noin puoli seitsemän aikaan, jonka jälkeen lähdin Joonaksen seuraksi rekisteröitymään ja ottamaan ensimmäisen kerroksen väriä. Cumuluksessa, jossa rekisteröityminen tapahtui olikin täysi tohina käynnissä ja paaaaaljon tuttuja sielläkin! Erityisen hienoa tässä laijssamme on mielestäni se, miten hyvässä hengessä rekisteröitymisessä ja kisapaikalla kilpailijat keskenään ovat! Kaikki moikkailevat iloisesti ja kyselevät kuulumisia ja kaikilla vaikuttaisi olevan hyvä fiilis.
Värin kuivumisen jälkeen (joka muuten kesti ehkä maksimmissaan 20 minuuttia) kävelimme takaisin hotellille ja Jooonas söi iltapalansa valkoviinilasillisen kera ja kun ajattelin sitten itsekin ottaa seuraksi lasillisen niin unihan yllätti meidät molemmat melko pian! Hyvä niin, sillä seuraavana aamuna herätyskello soi puoli viisi aamuyöllä. Joonas lähti värjäykseen ja minä pakkasin tavaramme ja laitoin itseni valmiiksi. Kun Joonas palasi, tuunasin vielä hänen naamansa lavakuntoon ja olikin jo aika lähteä pelipaikoille.
Pakotin Joonaksen kääntämään ripsiään ja tietenkin se piti ikuistaa blogiin 😀
Hermostunutta odottelua katsomossa..
Vihdoin oli Men’s Physique vuoro ja lavalle asteli Joonaksen pituussarja. En meinannut vieläkään pysyä penkilläni ja naapuripenkissä istuneet saattoivatkin ehkä huomata lievää hermostuneisuutta ilmassa. 😉 Joonas oli pituussarjansa häntäpäillä numerolla 38 ja lopulta hän asteli lavalle. Voin luvata että poseerasin mielessäni vähintään yhtä paljon kun kilpailijat lavalla! 😀 Joonas pääsi ensimmäiseen vertailuun ja finaaliin ja enää piti jännittää sijoitusta. Sijoituksen lisäksi jännitin myös kelloa, sillä olin sopinut meneväni töihin Better Bodiesille klo 11.00 ja kello pahasti enteili jo sitä. Onneksi ehdin katsomaan Joonaksen sijoituksen ennen kun minun piti pinkoa meidän pisteellemme.
Mikael Eskola waiting to sign something.. 😉
Nordic figure girls me, Sofie Rosenvinge & Kine Krøs
Päivä meni todella nopeasti iloista messuväkeä tavatessa ja ihania Better Bodiesin uutuuksia hipelöidessä. Tuptteista suuri osa myytiin heti ensimmäisenä päivänä jopa loppuun saakka! Asiakkaat olivat hyväntuulisia ja heidän kanssaan aika meni siivillä! Erityisen otettu olin siitä, että pisteellä kävi muutamiakin blogimme lukijoita ja instagram-seuraajia moikkaamassa ja esittäytymässä! Vaikka katsojaluvuista näkeekin että ei me nyt ihan yksinään blogitekstejämme lueta, niin joka kerta sitä kuitenkin häkeltyy kun joku muu sanoo niin tekevänsä. Että kiitos vaan teille ihanille, tuli todella hyvä mieli ku kävitte jutulla. 🙂
Mun ilme kun näin uudet Better Bodiesin trikoot. 😀
Lauantai-iltana kävimme vielä tiimin kanssa syömässä Santa Fé:ssä ja vaikka aamun aikainen herätys hieman painoikin, niin iltaan mahtui paljon naurua ja hyvää ruokaa. Lopulta kello olikin jo yksitoista, kun maltoin lähteä hotellille nukkumaan. Expo-päivän jälkeen olimme vaihtaneet hotellia Vierumäen Scandicciin, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä.
Sunnuntaina oli vielä messupäivä joten lähdimme yhdessä messualueelle, Joonas NOCCO:n pisteelle ja minä Better Bodiesille heti aamusta. Päivä meni yhtä hujauksessa kuin edellinen ja melkein harmitti ruveta purkamaan pistettä. Meillä on kuitenkin tapana kellottaa purku, sillä leikkimielisesti haluamme rikkoa nopeimman purkuennätyksemme, joka oli aiemmin 18 minuutin luokkaa. 😀
Tämä kuvastaa hyvin tiimimme kykyä pitää kuitenkin aina hauskaa vaikka tekisimmekin töitä samalla.
Pisteen purettuamme oli hyvästien aika ja kaikki läpi halattuani oli aika lähteä takaisin hotellille. Hain Joonaksen NOCCOn pisteeltä, jonne ei ilmeisesti jäänyt juurikaan purettavaa älyttömän juomiin kohdistuneen suosion jälkeen. Melkein kaikki myytiin loppuun jo perjantain puolella! Hyvä Team NOCCO!
Kippis!
Vierumäelle päästyämme kävimme vielä syömässä samassa hotellissa yöpyvän Mrs NOCCOn eli Johanna Hermansin ja hänen miehensä kanssa hotellin Grill-ravintolassa. Oli todella mukava purkaa messu- ja kisaviikonlopun stressi vietämällä rauhassa aikaa ihanien ihmisten kanssa hyvän keskustelun ja maukkaan ruuan parissa. Herätyksen laitoimme vasta kello yhdeksäksi, jotta ehtisimme kuitenkin aamupalalle. Joonakselle hotelliaamupala taisikin olla paratiisi maan päällä kisoja edeltävän tiukan ruokavalion jälkeen. 😉
Sunnuntain illallista ihanassa seurassa. <3
Kisaviikonloppu oli siis ainakin minulle todella onnistunut kokemus ja mistäs muualtakaan kuin sieltä se kisakipinäkin löytyi! Kovasti olisi tarve päästä lavalle itsekin, mutta koska pääsen vasta tällä viikolla aloittamaan varovaiset treenit (olen siis ollut KUUKADEN treenaamatta) niin keväälle dieettaaminen näyttää hieman haasteelliselle tämän vuoksi. Mutta aika näyttää.. 😉
Perjantaina menen tapaamaan Jaria ja ehkä olen sen jälkeen taas hieman fiksumpi suunnitelmieni suhteen.
SUURKIITOKSET vielä Team Better Bodies, Team Nocco, tutut, kisaajat ja messuvieraat ja tietenkin kisojen järjestäjät, oli hienoa olla osana noin upeaa tapahtumaa!