Jyväskylän karsintojen kisarapsaa ja pohdintaa omista tavoitteista jaodotuksista.

Noniin, nyt alkaa hiljalleen viime viikonlopun kisahulinoiden pölyt laskeutumaan ja omiakin ajatuksia saatu jäsenneltyä hieman järkevämpään muotoon. Ehkäpä olisi hyvä aloittaa vaikka niistä omista kisoja edeltäneistä tavoitteista ja odotuksista tätä karsintakilpailua kohtaan.

(c) Tomi Rehell

Kuten aiemminkin olen jo kertonut, olen tehnyt tämän kisadieettini ilman valmentajaa eli pääasiassa siis yksin. Suuri kunnia ja nöyrä kiitos kuitenkin viimeistelyissä minua auttaneelle Risto Santalalle, sillä eipä ole omalla kohdalla viimeistelyt koskaan menneet niin nappiin! 🙂
Mutta siis takaisin dieettiin, koska koin itse että tämä dieetti on nk ”kokeiludieetti” että onnistuuko homma yksinään, niin asetin itselleni suurimmaksi tavoitteeksi dieetin osalta sen, että kuntoni olisi kilpailupäivänä parempi, kuin viime keväänä Fitness Classicissa. Tähän nyt voisi joku todeta, että eipä luulisi olevan kummoinenkaan temppu, koska kevään kunto oli mikä oli ja niin minäkin ajattelin alkuun. Kuitenkin dieetin edetessä huomasin että kroppani haraa vastaan oikein tosissaan ja painokin junnasi paikallaan monta viikkoa. Onneksi ymmärsin muuttaa sekä ruokavaliota että treenityyliäni, sillä sen jälkeen homma lähti taas rullaamaan oikein mukavaa tahtia. Huomasin myös että kroppani ei todellakaan toimi kunnolla ketoosiruokavaliolla, eli hiilarit on ja pysyy ruokavaliossani vastaisuudessa aina.

Rekisteröitymeisestä, my dream team <3

Vaikka kroppa alkoikin toimimaan erittäin yhteystyökykyisesti ja painolukemat pienenemään, aikaa kuitenkaan ei jäänyt mitenkään suunnattomasti ylimääräistä ennen kisoja ja mielessä kävi kerran jos toisenkin että pitääkö jättää leikki kesken jos aika ei riitä. Tässä kohtaa se valmentaja olisi varmaankin ollut hyödyllinen, koska kävin näitä yksinpuheluita itseni kanssa melko tiuhaan tahtiin, hehe. No päätin kuitenkin että kerta leikkiin on ryhdytty, täytyy se katsoa loppuun saakka ja kääntyä vaikka sitten bäkkärillä ympäri jos siltä silloin tuntuu ja loppu onkin historiaa.

(c) Body-lehti / Tommi Mankki

Olkoonkin että kunto oli kisapäivänä edelleen vajaa, mutta ehdottomasti tähänastisista kunnoistani paras ja olin myös saanut korjattua paljon aiemmin tekemiäni virheitä esiintymisen ja poseeraamiseni suhteen, johon olinkin oikein tyytyväinen. Mitä sijoitukseen tulee, olin itse melko inho-realistisesti asettanut kilpailujen suhteen tavoitteekseni ainoastaan sen, että saan paikka Lahden SM-kisoihin ja se tavoite täyttyikin ja jopa niin hyvin että sain paikan myös Ben Weider Legacy Cup-kilpailuun, joka on päivää ennen SM-kilpailua. Eli tavoitteeni ylittyivät toden teolla ja olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tosin itseasiassa joku jo ehtikin huomauttamaan minulle, että eihän neljänteen sijaan voi mitenkään olla tyytyväinen, mutta oma näkemykseni on se, että mikäli lavalle vie parhaimman mahdollisen version itsestään ja sinä päivänä parempia kilpailijoita menee sijoituksissa ohitse, niin kyllä mielestäni siihen voi ja pitääkin olla silloin tyytyväinen. Itse uskon tuomareiden olevan sen verran ammattitatioisia, että he varmasti saavat jokaisen kilpailijan juuri siihen sijoitusjärjestykseen kun sinä päivänä kuuluukin.

<3

Lemppariruokaa kisojen jälkeen.

Eli summa summarum, tärkeimmät tavoitteeni täyttyivät Jyväskylän karsintojen osalta kirkkaasti ja nyt minulla on vielä pieni hetki aikaa ennen SM-kilpailuja tehdä aivan kaikkeni, jotta päivän kunto sekä esiintyminen olisi Lahdessa jälleen parempi. Kilpailukauteni ei kuitenkaan pääty vielä siihen, sillä Lahden SM-kilpailujen jälkeen tavoitteenani on kilpailla vielä tulevissa PM-kilpailuissa Ruotsissa Alingsåsissa 22. lokakuuta. Eli edessä on vielä ainakin kolmet kilpailut ja noin kolme ja puoli viikkoa kisadieettiä ennen kilpailukauden päättymistä ja reverselle siirtymistä.

Nyt vaan fokus täysillä tulevaan ja Lahdessa nähdään! 🙂

-Maiju