Kun liika on liikaa..

Joskus sitä omaa kroppaa on ilmeisesti ihan pakko opetella kuuntelemaan. Makaan tällä hetkellä 38-asteen kuumeessa kotona pitkälle edenneiden poski- ja otsaontelontulehdusten kanssa ja olo on kertakaikkisen surkea niin henkisesti kuin fyysisestikin. Treenaamaan olen päässyt viimeksi viime viikon tiistaina ja silloinkin sitä lystiä kesti tasan se ja maanantai. Sitä ennen taisin treenata syyskuun viimeisellä viikolla muutaman todella huonon treenin.

Se, miten tähän tilaan on päädytty, alkoi nelisen viikkoa sitten. Näin kisakauden loppumetreillä olettaisin että kaikilla kisavalmennusta tekevillä valmentajilla on enemmän tai vähemmän kiire valmennettaviensa kanssa ja kun valmennusten lisäksi teen vielä myös hierontoja, niin aikatauluni ovat olleet melko täysiä jo jonkin aikaa. Iteasiassa huomasin noin kuukausi sitten kalenteriani selatessani, että seuraavaan kuukauteen ei mahdu kuin yksi vapaapäivä. No, eipä sekään väliaikaisena tilana mielestäni ihan kaoottinen asia ole, ja varsinkin yrittäjänä pitää todella olla tyytyväinen että töitä oikeasti riittää.

Mutta kun Arnold Classic Europe-viikonlopun lauantai-iltana alkanut ilkeä kurkkukipu ei Suomeen palattua helpottanutkaan, vaan paheni sitkeäksi flunssaksi ja yskäksi pienellä lämmöllä höystettynä, niin ajattelin että kyllähän nyt yksi pieni flunssa pian katoaa kun siitä ei sen suuremmin välitä. Asiakkaat kuitenkin pettyisivät jos pienen nuhan takia peruisin aikoja ja kisaajille pitää saada viimeistelyohjeet pian käyttöön. No, seuraavalla viikolla flunssa muuttuikin sitten kovan jalkatreenin päätteeksi kuumeeksi ja sitten makasinkin muutaman päivän täysin voimattomana sängyn pohjalla. Viikonloppuna oli kuitenkin tulossa Nordic Fitness Expo, jonne luonnollisesti lähtisin kilpailijoitani huoltamaan vaikka pää kainalossa ja Fastille sekä Noccollekin piti mennä piipahtamaan.

Viikonlopun ajan sainkin olon pidettyä kurissa buranalla, avaavalla nenäsuihkeella (äärimmäisen addiktoiva, en suosittele kenellekkään) sekä muilla nuhalääkkeillä. Kävin myös perjantaina ottamassa kerroksen kisaväriä terveemmän lookin aikaansaamiseksi. Fake it until you make it, eikö niin. 😀 Viikonloppu oli myös kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja oli ihana nähdä kaikkia tuttuja ja tuntemattomampiakin, joten siinä iloisessa vilinässä oli myös helppo unohtaa puolikuntoinen olo hetkeksi kokonaan.

Sunnuntai-iltana kotimatkalla olo sitten taas pahenikin. Maanantain olin aikatauluttanut itselleni puolivapaaksi/toimistopäiväksi, mutta suurimman osan päivästä makasin sängyn pohjalla hurjassa päänsäryssä sekä kovassa kuumeessa. Tiistaille sain onneksi lääkäriajan ja täytyy myöntää että hävetti itsekin kertoa tämä kaikki lääkärilleni. Itse kuitenkin työkseni kerron muille ihmisille, kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta ja kuunnella kroppaansa ja sitten kuitenkin itse toimin täysin päin vastoin.

Lääkäri oli onneksi hyvin ymmärtäväinen, mutta huomautti kuitenkin että nyt viimeistään kannattaisi tauti levätä kunnolla pois ettei tätä ruljanssia tarvitse enää alusta ottaa. Tällä kertaa aion myös häntä todella kuunnella ja tämä viikko onkin mennyt levätessä kuumetta pois antibioottien taistellessa tulehduksia vastaan.

No, ehkä jatkossa osaan itsekin toimia hieman viisaammin. Muutaman mielestäni oikein järkevän muutoksen olenkin jo saanut tässä tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Maiju